Heipsan! Tää on varmaankin vika kerta kun mä tänne kirjottelen ainaki vuoteen. En voi uskoa että lähtö on oikeesti niin lähellä. Enää 17 tuntia niin istutaan Tuan kaa jo koneessa matkalla maailmalle! Ja siinä 17 tunnissa pitäisi vielä pakata, siivota, ostaa tuliaiset, ostaa muut tarvittavat asiat mitä tarviin tonne mukaan, ettii kaikki tärkeät ja tarpeelliset paperit sun muut, nukkua omassa sängyssä vikaa kertaa vuoteen ja sanoa perheelle ja kavereille heippa vuodeks. Pienenmoinen paniikki iskee, tai on oikeastaan iskenyt jo. Ja mä senku vaa dataan yökkäri päällä mun huoneessa. Jos pystyisin oikeesti tajuamaan että lähtö on noin lähellä ja oon niin pitkään poissa niin ehkä saisin kaiken tehtyä ja vähän ripeämmin, mutta ei, emmä tajuu. Äiti ja mummi itkee täällä ja mä en tunne mitään. Ääääääääää!
Mutta niin, tälläseen paniikkikohtaukseen on varmasti hyvä lopettaa haha. Tänne on ollu kiva kirjotella kaikkee, vaikka en tiiä onks kukaan oikeastaan lueskellu mun höpötyksiä täällä vai oonko pitäny vaan jonkinmoista monologia (aika perus).
Anyways, mä kiitän ja kuittaan, heipparallaa!




