Tänään sukujuhlien jälkeen tajusin, että mun on pakko ryhdistäytyy ja liikkuu eteenpäin. Surin eilen koko päivän Nicolen lähtöö vaikka mäki oon lähössä parin viikon päästä. Tajusin myös, että vaikka ikävöinkin sitä varmaan joka päivä ens vuonna, oon myös tosi ilonen sen puolesta, ja tiiän että sillä tulee olemaan upee vuos. Tiiän että vaihtoon lähdöstä tulee uskomaton kokemus kaikille meille vaihtareille. Mulla on vielä niin paljon tekemistä ennen lähtöä, niin paljon ihmisiä vielä nähtävänä ja niin paljon muistoja luotavana. Mulla tulee niin hirveen ikävä kaikkia ihania kavereita, ja nyt on pakko nauttii jokaisesta viimesestä hetkestä jonka pystyn niitten kaa viettämään ennen pitkää taukoa. Tiiän että tulevasta vuodesta tulee monelle tosi vaikee, mutta tiiän myös että kyllä me tästä selvitään. Mulla on nyt sellanen tunne et pystyisin mihin vaan, ja koitan parhaani ajatella kaikkea positiivisesti. Voisin nyt vaikka vihdoinkin alottaa tän mun huoneen siivousprojektin, jonka alkuun oon koittanut päästä jo viimeset 3 viikkoo, hups... Ja asioiden tekemisestä puheenollen, sain tänään myöhäseks nimppari lahjaks 4 leffalippuu, mikä on mun mielestä ehkä paras syy vihdoinkin käydä Suomessa vielä leffassa ennen lähtöö, kuka lähtee mukaan?!
